Tarina Oulun vanhan paloaseman takaa

Historiansa aikana Oulu on palanut useita kertoja maan tasalle. Tuli oli pitkään kaupungin viheliäinen vihollinen, jota vastaan on taisteltu määräysten ja palojärjestysten, asukkaiden ja erinäköisten palokuntien voimin.

Ennen varsinaisia palokuntia paloturvallisuudesta huolehtivat palovahti sekä kaupungin omat asukkaat. Yöaikaan kiertävien vartijoiden tuli kaksi kertaa tunnissa puhaltaa torveen ja tietyissä paikoissa kuuluttaa kellonaika. Asukkaatkin saattoivat levollisin mielin nukkua yönsä, kun tiesivät jonkun olevan vahdissa. Asukkaille määrättiin aina vuoden vaihteessa henkikirjoitusten yhteydessä erilaisia palontorjuntaan liittyviä tehtäviä. Tätä kutsuttiin nimellä palomönstraus, jonka mukaan kaikkien tuli sakon uhalla osallistua harjoituksiin ja sammutukseen.

1800-luvun alusta alkaen oli kahdesti vuodessa tehty myös palotarkastus eli palosyyni, jossa nimensä mukaisesti syynättiin ja tutkittiin palopiirin sisällä olevat kartanot ja talot kytevien vaarojen varalta. Palovahtien ohella paloviranomaisina toimivat läänin maaherra, kaupungin pormestari, raatimiehet ja palomestari. Läänin maaherra ja sittemmin kuvernööri oli kaupungin korkein paloviranomainen.

Kyllä palomies savussa oppii olemaan

Ensimmäisessä vakituisessa palokunnassa 1919 oli seitsemän miestä, ruiskumestari ja palomestari, joka toimi laitoksen päällikkönä. Entisaikojen palojen rajuuteen vaikuttivat osaltaan paitsi sammutusvälineiden heikkous myös niiden suoranainen puute. Yksikään ruisku ei toiminut täydellä teholla. Savusuojainvälineiden uupuessa yritettiin miehiä kouluttaa sietämään savua istuttamalla heitä savuisessa saunassa, jossa pelti oli kiinni, ja vakuuttamalla, että kyllä kunnon palomies savussa oppii olemaan. Vajavaisesta kalustosta huolimatta harjoituksia oli joka arkipäivä paitsi lauantaisin, joka oli pyhitetty käytössä olevien tilojen siivoukselle.

Palontorjuntaa vuodesta 1922

Monien värikkäiden vaiheiden ja pitkän odotuksen jälkeen palokunta pääsi viimein toukokuussa 1922 muuttamaan uuteen paloasemarakennukseen, jossa Vanha paloasema -ravintola nyt sijaitsee. Muuton myötä myös kalusto uudistui: höyryruiskun ja kolmen käsivoimaruiskun, joihin tarvittiin yhteensä noin 65 miestä, tilalle saatiin vuonna 1925 ensimmäinen paloauto. Hevoset olivat silti korvaamattomia vielä pitkään, varsinkin talviaikaan. Palokunnan viimeinen hevonen myytiin vuonna 1947, jolloin aurauskaluston kehittyminen varmisti paloautojen ympärivuorokautisen käytön.

1920-luvulla palomiehistön työaika oli neljä vuorokautta, jonka jälkeen vapaata oli noin 15 tuntia. Käytännössä siis palomiehet asuivat paloasemalla. Vastapainoksi työlle miehet hoitelivat palokunnan kasvimaata, josta saatu hyöty näkyi yhteisen keittiön antimissa.

Ajan tuomat muutokset

Vanha paloasema on rakennettu aikana, jolloin Oulussa oli noin 20 000 asukasta, ja se toimi pitkään myös hevostallina. Ahtaus ja tilan puute johtivat 1970-luvulla muutoksiin, joiden myötä palolaitos kehittyi ja laajeni voimakkaasti. Muun muassa miehistövahvuuksiin saatiin täydennystä, ja vuonna 1972 ensimmäinen nainen aloitti työskentelyn hälytyskeskuksen päivystäjänä. Uusiin tiloihin Raksilaan palokunta muutti 1982, jonka jälkeen vanhan paloaseman tiloissa on toiminut monenlaisia yrityksiä ja ravintoloita.

Ravintola nimeltä Vanha paloasema

Tänä päivänä kaikille oululaisille tutulla vanhalla paloasemalla Oulun sydämessä on tunnelmallinen ravintola. Rakennuksen historia näkyy edelleen paitsi ravintolan nimessä myös sen tunnelmassa. Menneisyyteen liittyvä sankaruus on yhä arvossaan, nykyisin se tuleekin esille parhaiten ravintolan luontevassa ja vilpittömässä palvelussa. Yhteenkuuluvuus ja samaan hiileen puhaltaminen ovat uutta Vanhaa paloasemaa aidoimmillaan. Eletty elämä, aidot ihmiset, rento ja hilpeä tunnelma luovat ravintolaan ainutlaatuisen ilmapiirin. Ja vaikka ravintola on rakennuksen värikkääseen historiaan verrattuna vasta matkansa alussa, se pitää kunnia-asianaan järjestää miellyttävät puitteet lukuisille kohtaamisille sekä elämän pienille ja suurille hetkille. Ihmisiä yhteen kokoavat tapahtumat ovat myös lähellä Vanhan paloaseman suurta sydäntä.

Nostalgiaa huokuva Vanha paloasema luo sohvineen, nojatuoleineen, menneisyyteen liittyvine esineineen sekä kirjahyllyineen viihtyisät ja elämykselliset puitteet yksin, kaksin tai isommalla joukolla vietettäville hetkille ja iloisille illanvietoille. Mutkatonta tunnelmaa korostavat letkeän rentouttava taustamusiikki ja bileiltoina tunnelman kattoon nostattavat bändit. Ravintolan juoma- ja ruokavalikoima pitävät janon ja nälän kaukana, eivätkä jätä makeanhimoisiakaan pulaan.